torstai 17. lokakuuta 2013

Kirja-arvostelu: Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari - Legioonalainen Peters, aavikon kettu

Suomen oma Chuck Norris Kyösti Pietiläinen jatkaa muistelmiaan Ranskan muukalaislegioonasta. Tällä kertaa epäjärjestyksessä on vuorossa viime vuonna ilmestynyt Aavikon kettu, jossa Kyösti seikkailee Tsadin aavikoiden kuumuudessa.


70-luvun lopulla Tsadissa raivoaa sisällissota. Vanha siirtomaaisäntä Ranska lähettää viralliselle hallitukselle apujoukkoja taistelemaan Libyan tukemia kapinallisia vastaan, ja mukaan pääsee usein aikaisemminkin Afrikassa karaistettu Pietiläinen.

Aavikolla taistellaan vihollisen lisäksi janoa, kuumuutta, pitkästymistä ja yöllä peiton alle mönkiviä myrkkyhämähäkkejä vastaan. Palvelus vuorottelee tukikohtavuoroissa, jolloin juodaan kaljaa ja haaveillaan seuraavasta partioretkestä; ja partioretkissä, jolloin hikoillaan maasturissa, tarkkaillaan silmä kovana autioita dyynejä ja haaveillaan takaisin kasarmille pääsystä. Aavikolla on tylsää, mutta keitaat ja muut poikkeavat maastonkohdat tarjoavat jännitystä, joskus jopa taisteluita.

Joskus ajetaan kapinallisten väijytykseen, mutta useammin onnistutaan itse väijyttämään heidät. Vaikka kapinalliset tuntevat maaston ja olosuhteet paremmin, legioonalaisten kova koulutus tekee heistä kapinallisille ylivoimaisen vastuksen. Ylimielisyyteen ja pelleilyyn ei kuitenkaan ole varaa. Taktisen pelisilmänsä ansiosta Pietiläinen saavuttaa äkkiä maineen armeijan parhaana sissinpyydystäjänä, ja kunniaa ja lisävastuuta satelee.

Taistelukohtaukset ovat kovia ja toiminnantäyteisiä, ja myös taistelun ulkopuolella Pietiläisen toimintasankarimaista persoonaa on ilo seurata. Kirjassa on kuitenkin yksi vakava vika: se ei tunnu etenevän mihinkään. Vuorotellen napataan joku porukka aavikolla ja tehdään jotain pienempää kivaa tukikohdassa, ja sitten kirja onkin loppu. Ymmärrän toki, että tositapahtumiin perustuvaan kirjaan on vaikea kehittää kunnon toimintaseikkailun vaatimaa tapahtumien eskaloitumista ja juonenkehitystä, mutta jos teksti kertakaikkiaan ei pakota lukemaan vielä paria sivua, minkäs sille mahtaa.

3,5 pistettä viidestä. Sarjan fanit saavat tästä kirjasta varmasti sen, mitä odottavatkin saavansa, mutta pelkäänpä, että uusilla tuttavuuksilla saattaa into lopahtaa kesken kaiken.

Legioonalainen Peters Ruandassa odottaa tuossa pöydällä vuoroaan. Nyt on Metro 2034 kesken, mutta ehkä sen jälkeen sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti