keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kirja-arvostelu: Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies

Kävin syksyllä tekstianalyysin kurssin, koska toivoin siellä saavani luettavaksi mielenkiintoisia kirjoja, joita muuten minulle ei tulisi mieleenkään lukea (ja siksi, koska kurssi oli pakollinen). Näin kävikin, ja kenties erikoisin lukulistalta löytynyt tapaus oli Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies.


Kirja ärsytti minua jo valmiiksi typerän nimensä takia. Jos talviyönä matkamies tekee mitä? Kävikin ilmi, että kesken katkennut lause kuvaa kirjaa täydellisesti, eikä parempaa nimeä voisi ollakaan.

Kirja alkaa, kun päähenkilö, joka tunnetaan vain "lukijana" ja jota kirjailija puhuttelee suoraan toisessa persoonassa, ryhtyy lukemaan Italo Calvinon uutta Jos talviyönä matkamies -kirjaa. Painovirheen takia kirja loppuu kesken muutaman sivun jälkeen, ja koska lukija haluaa kiihkeästi tietää, miten tarina jatkuu, hän rientää kirjakauppaan vaihtamaan tilalle kunnollisen kappaleen. Samalla hän tutustuu lukijattareen, joka on kaupassa samalla asialla.

Kirja, jonka he saavat vaihdossa, onkin jokin ihan muu, ja vaikka ensimmäisen tarinan jatko kiinnostaisi edelleen, toinen kirja on jopa ensimmäistä mielenkiintoisempi. Valitettavasti sekin loppuu kesken, ja parivaljakko joutuu lähtemään jäljittämään sen alkulähteitä. Kun he luulevat löytäneensä etsimänsä, paljastuu, että he ovatkin jäljittäneet taas jotain ihan muuta kirjaa.

Sama toistuu eri tavoin kymmenisen kertaa. Kirja koostuukin kymmenestä toisiinsa mitenkään liittymättömästä tarinanalusta, jotka vuorottelevat lukijan harharetkien kanssa, kun hän pyrkii lukijattaren kanssa romanttiseen kanssakäymiseen ja kiertää ympäri maailmaa jahtaamassa tarinoiden loppuosia.

Neljä pistettä viidestä. Tarinan idea on suorastaan nerokas, ja toteutus on jännällä tavalla outo ja humoristinen. Bonusta siitä, että Suomi mainitaan, joskin keksityllä kansan ja kielen nimellä. Ainoa miinuspiste tulee liian taiteellisesta kirjoitustyylistä. Rönsyilevää kuvailua ja runollisia ilmauksia voi varmaan jonkun mielestä pitää korkeakirjallisuuden merkkinä, mutta jos sitä on liikaa, se tekee lukemisesta raskasta ja kömpelöä. Jollain voi aika käydä pitkäksi.

Tämä ei kuulu mihinkään vakavastiotettavaan genreen, vaan sitä voi suositella niille, jotka pitävät hämäristä kokeiluista.

2 kommenttia:

  1. Minäkin tutustuin tähän mahtavaan kirjaan sattumoisin tekstianalyysin kurssilla! Vielä pitäisi kirjoittaa essee... Kirja on kyllä niin hämärä, että se tarjoaa paljon analysoitavaa, jospa vain tietäisin, mistä aloittaa.

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Mirkka, ja kiitos kommentista.

    Joo, tuosta kirjasta tulee mieleen, että aivan kuin se olisi kirjoitettu nimenomaan kirjallisuuskursseja varten. Analysoitavaa löytyy, kun taas toisaalta tuollaista on hankala markkinoida millekään kohdeyleisölle.

    Itseltäni jäi kyseinen kurssi puolitiehen. Pitäisi suorittaa uudestaan; ehkä keväällä ehtii, kunhan saan tässä kandin kirjoitettua ensin.

    VastaaPoista