maanantai 4. joulukuuta 2017

Sirkkaleipää ja sirkka-aivoja

Pistin taas tuonne vasempaan laitaan vuosittaisen kävijäkyselyni. Aiemmista vuosista poiketen lisäsin vaihtoehdon niillekin, jotka seuraavat blogiani siitä huolimatta, että ovat kanssani asioista eri mieltä, jos täällä sellaisia nyt sattuisi olemaan.

Ai niin, täytin vahingossa 35 vuotta. Samassa rytäkässä jälkikasvukin täytti vuoden. Mukavaa, kun lapsen, anopin ja itseni syntymäpäivät ovat tasaisin väliajoin kahden viikon sisällä, niin ei pääse unohtumaan.

Kaupassa ostaessani lapsen juhliin koristeita, sain suuren oivalluksen ja tajusin, miksi on erikseen tyttöjen väri (punainen) ja poikien väri (sininen). Tämä johtuu siitä, että kun vanhemmat aina vuoden välein ostelevat servettejä ja kynttilöitä juhlaa varten, mutta edellisvuotisia ei ole vielä käytetty loppuun, olisi liian työlästä muistella, että minkäköhän värisiä ne viimevuotiset olivatkaan. Saattaisi käydä niin, että juhlissa joillain vierailla olisi eriväriset servetit kuin toisilla, ja jostain syystä naisväki pitää tätä ongelmana.

Pitää siis olla vakiovärit. Mielellään kulttuurisella tasolla yhteisesti sovitut, ettei tarvitse omaa päätä vaivata senkään vertaa. Eri sukupuolille toki omansa, ettei tarvitse valittaa siitä, että on tylsää kun on aina samaa.

Tietysti se, että tyttöjen väriksi on valikoitunut juuri punainen ja poikien väriksi sininen, on enemmän tai vähemmän mielivaltaista. Kuulemma vielä joitain satoja vuosia sitten vaaleanpunaistakin pidettiin hyvin maskuliinisena värinä.

Asiaan. Fazer päätti muutama päivä sitten aloittaa "ruokavallankumouksen" tuomalla markkinoille leivän, jonka jauhoihin on lisätty jauhettuja sirkkoja. Ne tuotiin kokeiluluonteisesti myyntiin yhteentoista pääkaupunkiseutulaiseen markettiin, joista yksi sattui olemaan se, josta minä ruokani haen. Arvaatte varmaan, mikä tämän yhtälön ratkaisu oli.


Tuollaista. Ensimmäinen havainto on, että se on erittäin tummaa ja rapeaa. Vaikuttaa ehkä hivenen ylipaistetulta. Kunnolla voita päälle vaan. Koostumus on riittävän jämäkkä, eikä leipä repeile pahemmin, kun siihen runttaa kylmää voita. Maultaan leipä on oikein aromikasta ja hyvää, eikä sittenkään maistu palaneelta, paremminkin hyvin paahtuneelta. Emäntä ei vielä ole uskaltanut maistaa, mutta kyllä tätä voi oikein lämpimästi suositella.

Mainostus toki on vähän yliampuvaa, mutta se on ihan normaalia. Tuoteselosteen tarkempi tarkastelu paljastaa, että eihän leivän painosta ole sirkkoja kuin kolme prosenttia. Ruokavallankumous tämä siis on samassa mielessä kuin poliittinen vallankumous olisi se, että uusi puolue saa vaaleissa eduskuntaan kuusi kansanedustajaa.

Erinomaiseksi proteiininlähteeksikin tätä kehutaan. Proteiinia on tässä 11 grammaa sadassa, kun yleensä leivässä on koostumuksesta riippuen vähän vajaa kymmenen, joten en mitenkään mullistavana tuota eroa pitäisi. Ei leipää muutenkaan pelkän proteiininsaannin nimissä kannata ahnehtia.

Ainahan olemme syöneet leivän mukana sirkkoja, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, toukkia, sammakoita, myyriä, supikoiria, fasaaneja ja ties mitä muuta, mikä ei leikkuupuimurin alta pakoon ehdi, mutta nyt sille on nimi. Muistan, kun joskus pienenä olin koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, ja välipalaa syödessämme näkkileipäni sisältä kömpi elävä sokeritoukka (tai ehkä luultavammin uunitoukka) pöydälle juoksentelemaan. Innostuimme tietenkin, mutta emme etsinnöistä huolimatta löytäneet lisää.

Kovin eettiseksikään tätä ei voi kehua. Yhteen limppuun on murhattu 70 viatonta luontokappaletta, joten onnistuin yhdellä välipalalla tuhoamaan enemmän elämää, kuin mitä normaalilla sikanautadieetillä ehtisi useassakaan vuodessa.

Hyönteissyöntiä perustellaan lisäksi sillä, että sikanautojen kasvattaminen kuormittaa ilmastoa paljon enemmän kuin sirkkojen kasvattaminen tuotettua proteiinigrammaa kohti. Sitä en sitten tiedä, kuormittaako aitauksesta karannut lehmä ympäristöä enemmän kuin kasvattamosta karannut sirkkaparvi, mutta kyllähän meillä töissäkin ratkaistaan ongelmat tekemällä oletus, että ongelmia ei tule. Sirkkaleipä on siis ympäristöystävällisempi valinta kuin lihaleipä. Sellaista en muista maistaneeni, mutta kumminkin.

Tuollaiset maailmanpelastushaaveet voin ruveta ottamaan tosissani siinä vaiheessa, kun sirkkaproteiinista puristetut pihvit pystyvät kilpailemaan hinta/laatusuhteeltaan oikean lihan kanssa pääasiallisena päivittäisenä proteiininlähteenä; nythän hyönteissyönnissä ollaan vasta napostelu- ja lisukeasteella, eli kuuluu kategoriaan "söpöä, mutta merkityksetöntä".

Eipä näissä hyönteisruoissa olekaan kyse siitä, että oikeasti vaikutettaisiin mihinkään. Tärkeintä on vain se mukava ja lämmin tunne, jonka saa, kun voi kertoa kaikille olevansa edistyksen etulinjassa ja olevansa niin radikaali ja tiedostava, että syö vaikka hyönteisiä pelastaakseen maapallon. Sellaiset tylsät asiat, kuten että tekevätkö afrikkalaiset ja aasialaiset vähemmän lapsia, jos suomalaiset alkavat porukalla syödä sirkkoja, kuuluvat johonkin ihan muuhun insinööritodellisuuteen.

Mutta joo, suosittelen maistamaan. Tämä on hyvää. Kapitalismissa on sellainen hieno juttu, että jos kuka tahansa saa tällaisen idean, sen voi tuotteistaa ja tuoda markkinoille aivan vapaasti, kunhan siihen ei kuole ihmisiä, ja tuotteen menestyminen tai epäonnistuminen on kiinni vain siitä, kiinnostaako kansaa syödä sitä. Kansalaisetkin saavat vapaasti päättää kiinnostuksensa tason kenenkään kieltämättä tai pakottamatta.

Mopanekehrääjän toukat ovat Zimbabwessa suosittu naposteluherkku.
Kaikki eivät välttämättä suhtaudu asiaan noin pragmaattisesti, vaan ideologiset asenteet pomppaavat esiin verkkokeskusteluissa puolin ja toisin. Fazerin Facebook-sivulla käydään mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta useassakin langassa, ja melko suuri osa on eritasoisin voimasanoin ryyditettynä tällaista:
Joo en...en tiedä uskallanko mitään Fazeria enää ostaa. Hirvittää jotta saapi seuraavana päivänä tyotteen jo syötyäni lukea, että tuote-erään on vahingossa tehtaalla sekoittunut sirkkaa
Niiden vastapainona on sitten tällaisia:
Ehdottoman hyvä juttu. Hyönteisravinto on eettinen valinta, maapallomme toivo ja alati lisääntyvien nälkäisten vatsojen ravitsija. Jotta tämä pallo on olemassa vielä jatkossakin, niin nyt on aika hyvästellä ennakkoluulot ja tehdä näitä aidosti eettisiä valintoja.
Tietysti mukana on se kolmaskin ryhmä, josta tulee mieleen, että heinäsirkankin keskushermoston kapasiteetti riittää sirinä-äänen tuottamiseen, mutta ei minkään ihmiskommunikaatiossa relevantin informaation välittämiseen, ja joka osallistuu keskusteluun esim. seuraavanlaisilla välihuomautuksilla:
Ötököitä ei kuitenkaan luokitella eläimiksi, se on vissiin jo bilsan tunnilla opetettu...
Lopettakaa nyt jo. Kukaan ei kuole siihen, että leipään laitetaan ötökkäjauhoa. No, jotkut allergikot ehkä saattavat, mutta sama pätee pähkinöihinkin, eikä kukaan boikotoi Fazerin Sinistä siksi, että Fazerilta saa pähkinäsuklaatakin.

Kukaan ei myöskään jää kuolematta siksi, että leipään laitetaan ötökkäjauhoa. Hyönteisproteiinista tuskin tulee millään aikajänteellä merkittävä ravinnonlähde, ja vaikka tulisikin, ei sekään tyhjästä kasva. Ja vaikka kasvaisikin, se ei ratkaise sitä perimmäistä ongelmaa, että syöjiä on liikaa ja lisää tulee.

Ainoa muutos, mikä nyt on tapahtunut, on, että nyt meillä on yksi ruoan raaka-aine lisää. Se on iloinen asia, koska nyt on enemmän, mistä valita. Joku tykkää, joku toinen ei. Itse tykkäsin, ja syön sirkkaleipiä varmaan toistekin. Ei tässä ole mitään sen kummempaa.

Lopuksi todettakoon, että oli siellä Facebook-kommenteissa paljon järkeviäkin kannanottoja. Kaikkein eniten mieltäni lämmitti tämä:
Kuinkahan moni näistä äärivastustajista ja oksennus-emojien laittajista kuuntelis lapsiltaan samanlaista tekstiä kun pitää maistaa jotain uutta ruokaa?

10 kommenttia:

  1. Just ja joo, jännä juttu tosiaankin tuoötökkäleipä. Sillähän se maailma pelastuu ja nälänhätä poistuu, kun täällä jauhetaan jokunen ötökkä leipäjäuhon sekaan.
    Heräsi ajatus, että mitäpä sanoisivat nämä rikkaudeksi kutsutut, jos kerrottaisiin, että teidän leipäänne on laitettu puolet, ei petäjäistä kuten sen Paavon sieltä Keski-Suomesta, vaan sirkkoa kuin teillä kotona siellä jossakin jossa teidänkin pitäisi olla. Syömässä niitä sirkkoja leivällä tai ilman.
    Ja ennekaikkea sitä myötäloukkaantumisen määrää jota meikäläinen hyväistö kokisi siitä, että kultamussukoille syötetään pilaantunutta leipää, kun siinä on niitä ötököitäkin.
    Arvelee Huru-ukko

    VastaaPoista
  2. Sotien jälkeen länsimaissa punainen ja vaaleanpunainen ovat olleet tyttöjen värejä.

    Vaaleanpunaista pidettiin vain muunnelmana punaisesta väristä, joka viittasi verihurmeeseen eli oli näin ollen miessotilaallinen väri.

    Kiva tietää arviosi heinäsirkkaleivästä. Vaikka olen viime aikoina ollut vastoin aikaisempia vuosiani lämpimästi sitä mieltä, että voisin oikeastaan ryhtyä jossain vaiheessa hyönteissyöjäksi, niin heti kun olin kuullut tästä leivästä, niin tuli ensireaktiona öklö olo.

    Mitä tulee tuohon proteiiniin, niin ehkä lihaproteiini jossain määrin eroaa leivän proteiinista. Eli ehkä heinäsirkkalisä on hyvinkin hyödyllinen asia.

    Itse pidän asiaa jo jossain määrin eettisenä kysymyksenä. Heinäsirkat sun muut öttiäiset eivät ole mitään eläinmaailman Einsteineja, joten periaatteessa niitä voisi olla kivempi syödä.

    Itse veikkaan, että hyönteisruoan tarjonta tulee lähivuosina jo laajentumaan tuntuvasti. Suomessakin. Tärkeintä on minulle melkein kuitenkin se, että siihen ei ole kenenkään pakko ryhtyä. Veikkaan, että suomalaisten ei tule olemaan koskaan pakko. Me voimme syödä ihan mitä vain haluamme, kunhan kyseessä ei ole ihminen tai iso ihmisapina.

    Suomessa ei sitä paitsi lisäännytä kuin kanit ja tilaa täällä riittää. Suomalaisille.

    VastaaPoista
  3. Saatana -leivän tulee olla leipää eikä mitään tupajumimössöä!
    Ei ny´ muuta.

    VastaaPoista
  4. Iltaa, Huru-ukko, Tom ja Terho, ja kiitoksia kommenteistanne.

    Huru-ukko: Joo, rikastuttajien reaktiot voisivat olla mielenkiintoisia. Ei siksi, etteivätkö he olisi tottuneet yllätysproteiineja syömään, vaan ihan vaan koska kyllähän nyt tsuhnalta pitää saada parempaa palvelua. Enkä yhtään epäile, etteikö vihervasemmiston mieli muuttuisi hyönteisleivän suhteen salamannopeasti päinvastaiseksi, jos noin kävisi.

    Tom: Joo, noin minäkin punaisesta ajattelisin ja ihmettelenkin, että siitä on tullut tyttöjen väri. Heinäsirkat ja hyönteiset yleisesti eivät fiksuimmasta päästä ole, mutta kaikilla olennoilla, joilla on keskushermosto, on jonkin verran älykkyyttä ja kykyä tuntea kipua. Voin hyväksyä sen, että lehmä on arvokkaampi kuin heinäsirkka, mutta nythän väitetäänkin, että lehmä on arvokkaampi kuin noin satatuhatta heinäsirkkaa.

    Ei sillä, että minä välittäisin. Syön molempia yhtä hyvällä omallatunnolla.

    Terho: Ihan hyvää se on, antaa mennä vaan. Tai no, pakko ei ole. Kyllähän se fakta on, että vaikka tällaisia kokeillaankin, ei siitä mitään valtavirtaa tule. Viimeistään se kaatuu siihen, että hyönteisleipä on kalliimpaa kuin hyönteisetön.

    VastaaPoista
  5. On tämäkin. Voin siis ostaa limpun, joka sisältää jauhojen osana peräti 70 pientä, sen valmistamiseen tarkoituksellisesti murhattua hyönteistä. Heidän proteiiniosuutensakin kyetään laskemaan.

    Entäpä niiden leipään tarkoitettujen ja päätyvien jauhojen myötä leipään päätymään tarkoittamattomat hyönteiset, kuten vaikkapa leipäkuoriainen, jauhokoisa, jauhomato ja sensellaiset? He pikkuiset, jotka olivat vain pyrkineet saamaan eloonsa niin kovin pienen siivun syömällä meidän ihmisrohmujen suihin muutoin kaatuvasta luonnon kasvattamasta elosta jauhamiamme jauhoja?

    Sen sijaan he päätyvät tuon tuostakin myllytettäviksi meidän luontoa niin kammottavin tavoin tuhoavin ihmisten känttyihin ja puuroihin, puhumattakaan siitä, mikä määrä tuhoutuukaan tuotettaessa leipää saksalaiseen tapaan; das flüssige Brot!

    Niinpä siis: kun Riinis Rimpiisi tulee kieltämään minua syömästä epäekologista limppua saati juomasta sen kanssa vallan ympäristöntuhoista olutta, mahtaneeko hän lainkaan ymmärtää minun todennäköisesti nauttineen elämäni aikana puuroni, leipäni, olueni ja itse asiassa kahvinikin sekaan papuja jauhettaessa päätyneiden torakoiden myötä sellaiset määrät hyönteisiä, ettei hän ehkä kykenisi vastaavan tosissaan yrittämällä?

    Alkaisiko Riinis tämän tiedostettuaan voida pahoin vaiko sittenkin vaatia minua siittämään hänelle lapsen tosi ekomiehenä...en välitä tavata Riinistä kummassakaan mielessä...

    VastaaPoista
  6. Heinäsirkat ja monet muut ötökät ovat tolkun naposteltavaa. Suosikkini on maengdaa.
    https://importfood.com/features/thai-cooking-features/item/thai-insects-popular-snack-food-in-thailand

    VastaaPoista
  7. Nämä testisirkat eivät ole heinäsirkkoja vaan sirkkoja. Heinäsirkoistakin löytyy kyllä syötäviä lajeja, mutta nämä leipään laitetut siis ovat Suomessakin tavattavaa kotisirkkaa muistuttavia.

    VastaaPoista
  8. Iltaa, Qroquius, Veijo ja sinä kolmas, ja kiitos kommenteistanne.

    Qroquius: Joo, eipä eettistä ruokaa ole olemassakaan. Luonto on julma. Sitä en tiedä, miten Rinpiisin tytöt asiaan reagoisivat, kunhan vain olen onnellinen, että he eivät vielä toistaiseksi pääse tekemään päätöksiä muiden puolesta.

    Veijo: Tuo maengdaa näyttääkin sen verran hardcorelta, että tekisi mieli kokeilla. Jotain ötököitä Suomestakin saa jo tilattua, osoitteesta muurahaiskauppa.com. Hintataso vain on sen verran korkea, että ei ihan tavaksi viitsi ottaa.

    Sinä kolmas: Totta, minun mokani. Pahoittelen.

    VastaaPoista
  9. Kolme prosenttia... No, onhan se tämän pallon pelastustalkoissa tuplasti sen, mitä saadaan tuulimyllyillä aikaan. Olisiko hyvä kehittää sirkoillekin jokin tukimalli?

    VastaaPoista
  10. Huomenta, ja kiitos kommentistasi.

    Äläs sano, kyllä tuollainen tukimalli varmasti tulee. Vaikka sirkkafarmin perustaminen ei varmaan vaadikaan yhtä suuria investointeja kuin tuulimyllyn rakentaminen, sirkat ovat niin kevyitä, että sirkkaproteiinin kilohinta tuskin pystyy ihan heti kilpailemaan sianlihan tai edes nyhtökauran kanssa. Pakkohan valtion silloin on maksaa osa hinnasta, että ihmisillä olisi varaa pelastustalkoihin.

    VastaaPoista