perjantai 15. marraskuuta 2013

Pekka lukee lehteä 8: Demokratiaa, fasismia ja kauniita ajatuksia

Pisti tuossa aamulla silmään uutinen, jonka mukaan aivokuollut unkarilainen nainen synnytti terveen poikavauvan. Sinänsä tuo on jännä juttu, ja muutenkin pidän kovasti unkarilaisista, mutta täytyy silti todeta, että veljeskansamme jää meille kirkkaasti toiseksi. Suomessahan on tavallista, että aivokuolleet akat synnyttävät meille jopa uusia lakeja noudatettaviksi.

Asiaan. Mitä eroa on demokratialla, fasismilla ja kauniilla ajatuksilla?

- Demokratiassa ihmisten annetaan tehdä mitä ne haluavat (ja sitten kantaa vastuu tekemisistään).
- Fasismissa ihmiset tekevät niin kuin käsketään, tai itkevät ja tekevät niin kuin käsketään.
- Kauniita ajatuksia ajattelevat ihmiset haluavat, että kaikilla olisi kivaa ja hyvä mieli.

Äkkiä ajatellen voisi kuvitella, että nuo kolme eivät olisi kovin helposti sovitettavissa yhteen. Se on kuitenkin harhaluulo, sillä suomalaisessa lainsäädännössä tuota kolminaisuutta käytetään ohjenuorana hyvinkin usein. Esimerkkejä on paljon, mutta ehkä oppikirjamaisin niistä on suhtautuminen tupakointiin. Olen maininnut asiasta ennenkin, ja olen edelleen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei minua voisi vähempää haitata, vaikka tupakointi kiellettäisiinkin kokonaan. Jonkin aikaa vieroitusoireista kärsivät addiktit olisivat kärttyisiä mulkvisteja, mutta sellaisiahan monet ovat muutenkin. Periaatteessa vain ihmetyttää.

Tupakka aiheuttaa paljon epätoivottavia terveysvaikutuksia, esim. kuoleman, joten kaunis ajatus on, että ihmisten tupakointia tulisi saada vähennettyä. Kun fasistisesti suuntautunut lainsäätäjä kohtaa ikävänä pitämänsä asian, hänen ensimmäinen impulssinsa on kieltää se. Koska kuitenkin elämme virallisesti demokratiassa, jonkin suurta kansansuosiota nauttivan ilmiön suoraa kieltämistä on vaikea toteuttaa. Koska tupakointia itseään ei voi kieltää, täytyy kieltää mahdollisimman paljon tupakointiin liittyviä pikkuasioita ja toivoa, että kansalaiset ymmärtävät vetää oikeat johtopäätökset. Tästä päästäänkin päivän mitävattuaan:

1. IS: Muumipapan tupruttelu liikaa - Muumeihin K-18-ikäraja?


Jollekin demariministerille ollaan valmisteltu raportti nimeltä "Tupakkapolitiikan uusi maailmanjärjestys aika". Kuulostaapa lupaavalta.
Raportissa esitetään reilua 60 toimenpide-ehdotusta, joilla koetetaan saada Suomea tupakoimattomaksi.

Eräällä ehdotuksista haluttaisiin kieltää alaikäisiltä elokuvat ja ohjelmat, joissa poltetaan.

”Tupakkatuotteita, tupakan jäljitelmiä, vastikkeita sekä tupakointikohtauksia ja tupakointia esittävät elokuvat ja kuvatallenteet merkitään kielletyksi alaikäisiltä 18 vuoden ikärajalla”, raportissa kirjoitetaan.
Tupakointia ei tohdita kieltää, joten kielletään 60 tupakointiin etäisesti viittaavaa asiaa silläkin uhalla, että se vaikuttaa yhtä ärsyttävästi tupakoimattomien elämään, eikä juuri vaikuta tupakoinnin määrään.
Tarkoittaako tämä, että jatkossa vain täysi-ikäiset saavat katsoa Muumeja, koska Muumipappa tupruttelee piippua?- Ei se ihan sitä tarkoita, vaan sitä, että siihen tulisi varoitusmerkintä, Hara vastaa.
Minkälainen varoitusmerkintä Muumeihin tulisi?
- No siinä voisi vaikka lukea: "tässä käytetään tupakkatuotteita".
Käsi ylös ne, jotka uskovat, että tuollainen merkintä vaikuttaa kenenkään katselupäätökseen, tai että lapset ovat tähän asti katsoneet muumipapan tupakointia ihaillen ja varoitustekstin jälkeen alkavatkin suhtautua siihen inhoten, eikä käy esim. niin, että aikaisemmin lapset eivät ole kiinnittäneet asiaan lainkaan huomiota ja nyt vasta tajuavat, että muumipappahan tykkää poltella. Kädet alas te vanhat stalinistit siellä takarivissä, ei teiltä kysytty.
Mikä sitten olisi oikea ikärajamerkintä Muumeille, jossa poltellaan piippua ja jossa on myös Nuuskamuikkunen? - Nuuskamuikkunen on vain nimellään mukana. Se piipun polttaminen on minimaalista, joten tervettä järkeäkin voi käyttää.
Niinhän sitä voi. Pakko ei ole jos ei halua.


Seuraava erikoisuus tuleekin kansainväliseltä tasolta. Sama kolminaisuus vaikuttaa jossain määrin myös ulkomailla, joskin siellä painotukset saattavat olla erilaiset. Universaalien ihmisoikeuksien toteutumiseen kiinnitetään enemmän huomiota, koska siellä niitä saatetaan sortaa oikeasti eikä vain hippien mielikuvituksessa, ja myös olosuhteet ovat erilaiset esim. sotien vuoksi.

2. HS: Ysimillinen Hamlet

Afganistanissa soditaan. Vastakkain ovat yhtäällä iso joukko länsimaita, ja toisaalla muslimiterroristit, jotka tykkäävät huvitella teloittamalla vääräuskoisia, ja miksei oikeauskoisiakin, jos ne eivät ole riittävän fanaattisia uskossaan.

Nyt on käynyt pähkinänkuoressa näin: Taleban-kapinallinen kiusasi brittejä niin kauan, että britit tympääntyivät ja lähettivät taisteluhelikopterin lopettamaan perseilyn. Kapinallista ei ihan saatu hengiltä, joten muutama sotilas lähetettiin viimeistelemään työ. Sotilaat löysivät kapinallisen kitumasta, ja päästivät hänet tuskistaan.

Tarjosiko komentaja pojille kaljat hyvin hoidetusta tehtävästä? No ei. Lätkäistiinkö pojille murhasyyte? No totta kai. Vihollissotilaan tappamisesta sodassa. Vihollisen jauhaminen silpuksi helikopterin tulivoimalla on siis ihan kosher, mutta kituvaa vihollista ei saa enää lopettaa. Muistetaan nyt vielä, että ruosteisella kalashnikovilla aseistautuneen taistelijan puolustautumismahdollisuudet taistelukopteria vastaan ovat suurin piirtein yhtä hyvät kuin rammaksi ammutun ja kuiviin vuotavan aseettoman miehen puolustautumismahdollisuudet ympärille kertyneitä kolmea vihollista vastaan.

Tietysti on ihan hyvä, että meillä on Geneven sopimukset, joilla pyritään pitämään ihmisten tappaminen kokemuksena, josta jää kaikille osapuolille hyvä mieli, enkä halua kannustaa ketään rikkomaan niitä. Jos brittisotilaat tekisivät vaikkapa tällaista, murhasyytteet voisivat tulla kyseeseen. (Tuossa nyt tekijänä olivat ne talebanit, mutta siis kumminkin.) Nyt kyseessäolevasta sotarikoksesta pitäisi kyllä mielestäni riittää parin viikon poistumiskielto.

Toimittajan mielestä erityisen järkyttävän tästä rikoksesta tekee se, että ampuessaan murhaaja siteerasi Shakespearen Hamletia. Yhteys väkivaltaviihteen ja väkivaltaisen käytöksen välillä on siis selvä. Onneksi kuitenkin on syytä olettaa, ettei hän tiennyt sitaattinsa olevan Shakespearelta, joten toimittaja voi edelleen uskoa sotilaiden olevan sivistymättömiä juntteja.

To be or not to be? Not to be.

Lopuksi asiaan liittymätön uutinen suositussa sarjassamme "turhia tutkimuksia":

3. Jättivertailun yllättävä tulos: Pekoni parantaa ruoan kuin ruoan

Tuonkin minä olisin voinut kertoa ilman erillistä tutkimusta. Poikkeuksellisen turhan tästä tutkimuksesta tekee se, että kaiken lisäksi loppupäätelmä meni väärin:
Pastasta ja jälkiruoista se tosin kannattaa tämän vertailun mukaan jättää pois.

2 kommenttia:

  1. Paistettu pekoni, peruna ja juurekset ja kunnolla sipulia, niin maistuu :)
    Mahtaneekohan toi Afganistani rauhotua koskaan millään mittapuulla, aseita on enemmän kuin työkaluja ja kavereilla taida olla muuta ku aikaa ...

    VastaaPoista
  2. Huomenta, ja kiitos kommentista.

    Pekoni sopii tosiaan mihin tahansa. Kaikkein parasta pekonissa kuitenkin on, kun on paistanut sen pannulla, niin repii sämpylästä paloja ja kastaa ne rasvaan, syö ja jatkaa kunnes pannu on puhdas. Huomasitkos nuo toukokuussa postaamani pari pekonireseptiä? Pitäisi joskus päästä Amerikkaan ruokamatkalle. Siellä pekoniruoka on suorastaan taidetta.

    Jos en ole pahasti ymmärtänyt väärin, Afganistanissa oltiin 60-luvulla jo hyvää vauhtia länsimaalaistumassa, ja nuo burkhat ja muut alistustoimet ovat tulleet laajemmin muotiin vasta viime vuosikymmeninä. Pahimmista hihhuleista siis varmasti voidaan päästä eroon ja jonkinlainen tasa-arvo on mahdollista saada aikaan. Väkivalta taitaa kuitenkin olla sen verran itsestäänselvä ongelmanratkaisumalli siinä yhteiskunnassa, että rauhoittumisen toteamiseen käytettäneen eri mittapuita kuin Suomessa.

    VastaaPoista