sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Juntti ei taaskaan tajua

En vieläkään haluaisi kirjoittaa pakolaisjuttuja. Nyt onneksi tuli mediaan toinenkin puheenaihe, eli lakkoilut ja mielenosoitukset, mutta en haluaisi kirjoittaa niistäkään. Eihän minulla mihinkään lakkoiluun ole aikaa. Keksitäänpäs siis jotain muuta.

Jokin aika sitten kirjoitin asioista, joita en ymmärrä. Ajattelin jatkaa tätä sarjaa, koska ymmärsin, että sen lisäksi, etten ymmärrä kaikkia asioita, en aina ymmärrä toisia ihmisiäkään. Yleensähän se tarkoittaa, että sellaiset ihmiset ovat väärässä, ja sellainen ärsyttää.

1. Tyypit, jotka käyttävät persoonapronominia "hän" lemmikeistä.

Yleensä nämä ovat vanhempia naishenkilöitä. Joo, ymmärrän, että pidätte koiristanne enemmän kuin useimmista ihmisistä. Objektiivisestikin tarkasteltuna ne ovat varmaan fiksumpia kuin monet ihmiset. Mutta ettehän te sano ihmisistäkään "hän" normaaleissa yhteyksissä, vaan vain "se".

Lopettakaa jo. Eivät ne elukkanne siitä ihmisiksi muutu.

Asiaan liittymättä, tuli muuten mieleen, että vaikka en olekaan millään lailla koiraihminen, naapurin rouvalla on aivan älyttömän suloinen koira. Ihan oravan näköinen. Joku pomeraani tai sinne päin.

Tuollainen.

Niin ja kerätkää niiden lemmikkienne paskat. Jos minä paskantaisin teidän kynnyksellenne ja selittäisin sitten, että on se ihan OK, koska kyllä sade huuhtoo sen aikanaan pois, minuthan vietäisiin piipaa-autolla pehmustettuun huoneeseen. Mutta sitten kun samaa tavaraa levitellään koiran perseestä samalla argumentilla, se onkin yhtäkkiä ihan normaalia?

2. Tyypit, jotka kehuskelevat viinapäällään.

Minulla on huono viinapää. Pääasiassa se johtuu siitä, etten ryyppää kuin muutaman kuukauden välein, eikä minulle siis pääse kehittymään toleranssia. Jotkut kuitenkin kehuskelevat suureen ääneen sillä, että juovat kenet tahansa pöydän alle, ja pohjiksikin pitää ennen baariin lähtöä vetää koko mäyräkoira, että tuntuu missään.

Mitä ihmettä? Mitä hienoa on siinä, että humalaan pääseminen edellyttää litrakaupalla viinaa? Itse olen oikein tyytyväinen siihen, että baari-illalle ei tule hintaa viittäkään kymppiä.

Kävinkin perjantaina baarissa erään lesbokaverin kanssa. Oli jännä reissu. Pitkästä aikaa ovella kysyttiin paperit, ja kauan aikaa portsari syynäsi ajokorttiani miettien, että onkohan tämä väärennetty vai voiko tuo nulikka muka olla vuodelta -82. Päästiin sisään kuitenkin.

Baaritiskillä sanoin, että "tummaa olutta", ja tästä joku mukava vieressä seissyt keskipohjalainen riemastui heti, että pohjalaisia täällä. En vieläkään ymmärrä, miten hän pystyi sen noista kahdesta sanasta päättelemään. Eihän Pohjanmaalla edes juoda olutta, vaan kaliaa.

Sitten vielä siirryimme karaokebaariin, jossa lauloimme tämän:


3. Tyypit, jotka tykkäävät lesboista, mutta eivät homoista.

Tästä olen maininnut ennenkin, mutta tuli vain tuosta lesbokaverista mieleen. Sen ymmärrän, että moni paljon mieluumin ajattelee lesboja puuhissaan kuin homoja, mutta eihän nyt ole siitä kyse, vaan joillain tämä on kehittynyt pidemmälle siihen, että he suhtautuvat lesboihin paljon suopeammin ja hyväksyvämmin kuin homoihin. En ymmärrä, millainen logiikka tässä on taustalla.

Otetaanpas nyt järki käteen ja käytetään matematiikkaa. Mitä enemmän yhteisössä on homomiehiä, sitä enemmän jää vapaita naisia kritisoijalle itselleen, joka tyypillisesti on heteromies. Sen sijaan mitä enemmän yhteisössä on lesbonaisia, sitä harvemmista naisista kritisoija joutuu kilpailemaan muiden miesten kanssa; varsinkin, jos vielä homomiehet halutaan käännyttää heteroiksi.

Ettekä te niiden lesbojen väliin kolmanneksi pääse kuitenkaan.

Jos siis ylipäänsä pitää murehtia toisten seksijuttuja, kaikkein loogisinta heteromiehen näkökulmasta olisi kannustaa muita miehiä homoilemaan ja samalla paheksua lesboja.

Aihe vaatii kuvitukseen kiintiöhomoja.

4. Lakkoilu on perseestä.

Kirjoitetaan nyt sitten vähän siitä lakostakin. Tässä ei niinkään ole kyse siitä, etten ymmärtäisi, vaan ihan vain ärtymyksen purusta.

Pääkaupunkiseudulla ihmiset omistavat auton paljon harvemmin kuin muualla keskimäärin. Meilläkin, jos autoa tarvitaan, joudutaan lainaamaan emännän vanhempien kakkosautoa. Tämä johtuu monesta tekijästä, kuten kohtuuhintaisen säilytyspaikan löytämisen vaikeudesta, muutenkin korkeista asuinkustannuksista ja siitä, että julkinen liikenne on niin hyvä, ettei omaa autoa juuri koskaan tarvitse.

Paitsi niinä päivinä, jolloin on lakko. On aivan sama, mikä porukka menee lakkoon ja mistä syystä, ensimmäisenä julkinen liikenne pysähtyy, kun nekin haluavat auttaa työtaistelussa. Nyt oli sitten yleinen mielenilmaus, jolla haluttiin auttaa erityisesti persaukisia vuorotyöläisiä, eli siis juuri minua.

Olikin aivan jumalattoman autettu olo, kun perjantaina piti päästä keskustaan.

Julkinen liikenne ei ole olemassa pääomaa, elinkeinoelämää tai päättäjiä varten, vaan tavallisia persaukisia kansalaisia varten. Kun se menee lakkoon, se häiritsee korkeampia tahoja korkeintaan vain välillisesti häiritsemällä tavallista kansaa.

Eiväthän poliisit ja sairaanhoitajatkaan lakkoon mennessään kokonaan toimintaansa lopeta. Aina sinne muutama jää vahtimaan, ettei koko yhteiskunta leviä käsiin sillä aikaa.

4 kommenttia:

  1. kalia on hyvää naaam naminaminami naam

    VastaaPoista
  2. Olen törmännyt tuohon homot vs lesbot mentaliteettin yllättävän monta kertaa ja kai siinä on joku oletus, että jos en suhtaudu yhtä lämpimästi homoihin, kukaan ei vahingossakaan ajattele, että olen itse homo.

    VastaaPoista
  3. Jotain hieman pitempää tarinaa tässä.

    Minä koiraihmisenä olen myös tavannut nimittää koiria hän-pronominilla. Kuten ihmisiäkin, ja normaalissa puheessakin. Ihmisiäkin.

    Ennen vanhaan minä en tavannut kerätä koirani ulosteita talteen. Aloin kuitenkin tehdä sitä, kun Elmeri vanhemmilla päivillään alkoi kärsiä pidätysvaikeuksista ja paskoa ihan minne sattuu.

    Yksi minunkin kavereistani on lesbo. Hän kuten minäkin kirjoittaa erääseen harvoin ilmestyvään julkaisuun.

    Eräs joissakin piireissä tunnettu kulttuurihenkilö on julistanut, että uskontomme pyhä kirja suhtautuu mieshomouteen torjuvasti, mutta lesbouteen hyväksyvästi. Hän on sanonut, että lesbous on oikeastaan kaunista. Pääsääntöisesti asia on sikäli totta, että kirjassa ei mainita juuri koskaan lesboutta, mutta toisaalta sen kerran kun se mainitaan, se tehdään vähemmän myönteisessä mielessä.

    Minun baari-iltani maksavat tavallisesti noin 21,5 euroa. Silloin tällöin ne voivat maksaa jopa noin 35,0 euroa. Sen verran kolme olutta maksaa.

    Itse en ole ikinä harrastanut kareokea.

    Olen samaa mieltä tuosta lakkoilusta. Minun olisi muuten pitänyt juuri viattomana mielenilmauspäivänä aamuaikaan päästä länsi-Vantaan pääkaupunkiin Myyrmäkeen lääkäriajan vuoksi. Mainitsemani lesbo onneksi sitten halusi auttaa heittämällä minut lääkäriin ja myös pois sieltä. Mutta sitä apua en sitten kuitenkaan tarvinnut, kun terveysasemalta soitettiin ja kerrottiin, että lääkärini on jäänyt pitkälle sairauslomalle...

    VastaaPoista
  4. Huomenta, Feyris, Lone ja Tom, ja kiitoksia kommenteistanne.

    Ei kalia kyllä hyvää ole, mutta se pärisee mukavasti. Tuolla reissullani kokeilin ensimmäistä kertaa tummaa vehnäolutta, ja oli kuulkaa hirvittävän makuista. Piti se kuitenkin loppuun juoda, koska olin sen maksanut ja se oli kallista.

    Tosiaan, homofobia elää Suomessa vahvana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että homoja pelättäisiin tai muuten vierottaisiin, vaan sitä, että pelätään muiden epäilevän itseä homoksi.

    Jos ihmisiä sanoo häneksi, on koirien sanominen häneksi edes vähän ymmärrettävämpää, mutta silti se on ärsyttävä anglismi. Raamatussa tosiaan lesboudesta ei juuri puhuta, mutta olen ymmärtänyt sen niin, että raamatullisessa kulttuurikontekstissa seksi on jotain, missä käytetään penistä, eikä lesboilua siis edes lasketa seksiksi.

    Jos baarissa tarkoitus on vain maistella muutamaa oluttyyppiä, silloinhan kulut pysyvät kurissa, mutta nyt oletuksena olikin, että baariin mennään koko yöksi ryyppäämään. Minäkään en ollut ennen laulanut karaokea tuntemattoman yleisön edessä, mutta oli se kivaa.

    VastaaPoista